Saituus
Ulkoasu
- Tässä lepää hyvin saita rouva. Eläessään hän nousi yöllä ylös naukumaan, jotta naapurit luulisivat että hänellä on kissa. Niin saita hän oli. (H. C. Andersen) [1]
- Hän olisi nylkenyt luteenkin saadakseen talteen sen nahan. (John Florio) [2]
- Tuhlari ryöstää perilliseltään, saituri itseltään. (Thomas Fuller) [2]
- Saituus, sydämen vanhapiika. (Matthew Green)
- Kiveä ei voi nylkeä. (George Herbert)
- Ihmiset sähisevät minulle, mutta kotona taputan yksikseni käsiäni, kun katselen arkussa olevia rahojani. (Horatius) [2]
- Saita on aina kateellinen, koska hän on tyydyttämätön. (Maria Jotuni)
- On sulaa hulluutta elää puutteessa sen vuoksi että saisi kuolla rikkaana. (Juvenalis)
- Saituuden taakka on raskas. Se pakottaa kantamaan kaikki rikkaan huolet ja kaikki köyhän puutteet. (V. A. Koskenniemi)
- Saituri tuhlaa kuolleena yhdessä päivässä enemmän kuin eläessään kymmenessä vuodessa. (La Bruyère) [2]
- Saiturit eivät ole omaisia, eivät ystäviä, eivät kansalaisia, eivät kristittyjä, eivät kukatiesi edes ihmisiä. (La Bruyére) [2]
- Saituus on suuremmassa ristiriidassa hyvän taloudenhoidon kanssa kuin anteliaisuus. (La Rochefoucauld) [2]
- Säästäminen on ansio, säästäväisyys pahe. Muutamat syövät ruokansa vasta kun se pilaantuu. (Jarno Pennanen) [2]
- Saidalla isällä on tuhlaajapoika. (Ranskalainen sananlasku) [2]
Lähteet
[muokkaa]Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.