Joel Lehtonen

Joel Lehtonen

Joel Lehtonen (27. marraskuuta 1881 Haukiniemen kylä, Sääminki – 20. marraskuuta 1934 Huopalahti) oli suomalainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja toimittaja.

Sitaatteja

• " - Ach, minä rakaztan tätä maata! Tämä on espriitä. Eläköön Ranska, elämä!"
• "Finn, suomalainen, jäykkä / ja itsekäs lautapää, / joka omaansa aina jäärää, - / ja aina yksin jää." (SSSK)
• "Hän suri kauan: suri monta päivää, koko viikon. Sitten hän unohti; niin käy yleensä rakkaudessa."
• "Ihana aate ei ole aina ihana ihminen – katkeran viheliäistä on moinen."
• "Ihminen voi kulkea oman mielensä mukaan niin kauan kuin sen sallitaan niin kulkea."
• "Iloitkoot ihmiset paljon nuorina, sillä harmaahapsisena tarvitsee paljon muistoja ilosta."
• "Kansakunnat - susilaumoja ne ovat, koskaan niiden taistelu ei lopu, yhäti ne karkaavat toistensa kurkkuun ja riemastuvat suloisesta verestä. Ne taistelevat, ihanteidensa ja maineensa ja kunniansa ja asemansa puolesta - siksi, että niillä on nälkä, ja iankaikkisesti huuruaa maan pinta sutten verta, jota sudet juovat."
• "Kesäyön unelma! Keijujen kuninkaan, Oberonin häät ... Viattomat keijukaiset leijuvat rannoilla, suopurojen suussa punertavina usvina."
• "Köyhyys ja rumuus kulkevat käsitysten. Tai seljätysten: toinen on rampa, toinen aistiviallinen, köyhyys kantaa kehittymättömyyttä ja pienuutta."
• "Lasit, viina: se kiiluu kristallisessa karahviinissa niinkuin Parnassolla / runolähde, temppelin pylväistössä."
• "Lyhyt, paksu Killi-tyllerö, / kiertelevä lemmen-lyllerö."
• "'Merde, siinä ranskasi!' huusi tohtori Törsö."
• "Minkälainen olento tuo äiti? Paha ... kuin naiset kaikki."
• "Mitä ovat puolueet ja heidän aatteensa ja innostuksensa? Kunniaa he tavoittavat, - joka on valtaa. Ja valta on maita ja meriä, - ja kultaa." (SSSK)
• "Niin sääli on ihmistä, - sääli, / kun luonnon mestarityö / on vain liha, aine, jonka / pian toukka haudassa syö!" (SSSK)
• "Nyt seuraa melkeinpä tärkein asia Muttuisen elämässä, nykyaikaisen siivon herran, mietiskelevän ja rauhaa rakastavan. Mukavuuteen tottuneen. Seuraa saunoitus."
• "Oi nuoret, te tiedä ette, / miten vanhuus on vaikeaa, / kun huuliltamme se lemmen / kuin viinin vieroittaa!"
• "Oi toukokuu! / Se kaipuiden, haaveiden kuu! / Nyt oli aika astuttaa / Oskarin tammat orhillansa."
• "Oi ylpeys, sinä korkeiden ihana, väkevä kukka! Kuta vihlovammaksi vilu ympärillä käy, sitä jäykemmäksi sen varsi jäätyy, sen terälehdet jääkyyneliä kimaltelevat, säteilevät valkeina kuin lumi. Kuta ankarammaksi vilu saa, sitä mahdottomampi on taipua ylpeäin, taitettavaksi luotujen kukkain."
• "'Oopperoita'", hymähti Aina Kustava; "menin minäkin kerran sinne, mitä lienevät kiljuneet, rakkautta, häh. Mutta oli niillä vaatteita!"
• "Perunaiset pienet höyryää, - / ja kinkkua, ruusunpunaista kuin / on rakkaus nuoren naisen. / Siansorkkaa, vasikka-hyytelöä, / joka tutisee kuin sielu. / On ryssän-kurkkua narskuvaa! / Aladoobihauki uinailee / selatiinin peitossa kalvaana tuossa / kuin muinoisin lie lasi-arkussaan / sadun prinsessa ollut, Lumikki. / On lohta! On munaskuuta mateen."
• "Revolveri kuiskii: / 'Ota, tiesi määrää'." (SSSK)
• "Ruiskukka minulle aina / oli rakkaampi kuin ruis." (SSSK)
• "Samppanja nyt on huonompaa kuin hämäläinen sahti, jonka jokainen kunnon talonemäntä osaa puolessa päivässä keittää."
• "Sillä ääretön kaupunki, syyspäivänä harmaa ja utuinen, on kuin suuri syksyinen metsä, se on pauhuinen kuin autio metsä syysmyrskyssä."
• "Sinä, pieni Suomi, sinä vaikenevain, pyhäin metsien poika, sinä valkotukkainen ja sielulta ehkä jotenkin lapsi vielä." (SSSK)
• "Suomessa, ah, siellä on niin tervettä, raisua, reilua, välitöntä, yksinkertaista! puoli litraa vain pirtua, ja illalla puukko kurkkuun." (SSSK)
• "Syksypäivän taivas kirkkaan-harmaa, / pilvikatto raskas, matalalla."
• "Tahto hänellä on morkki kuin saatanalla." (SSSK)
• "Taide ei ole moraalia eikä hetken aatteita ja olojen vaatimuksia: muuten se ei olisi ikuinen."
• "Tuntuuko koti-ikävä? Se omituinen tauti. Tauti tosiaan: riutumus, väsymys, kummallinen kyllästyminen ja hermostus. Tauti, joka ei ole hyvettä, vaan heikkoutta, kuten kaikki taudit." (SSSK)
• "Tämä riittää, oi te nuoret / ja vielä vaateliaat!"
• "Valssailee nyt kylää kymmenkunta! / Miehet jäykkinä kuin sankarit, / astuen kuin aatran kurjess', aivan / jylhän jäykkinä kuin sankarit."
• "Vieraita? Miksipä ei. 'Mutta ei kaikkia vieraita eikä kaikkina päivinä', Lapatossun tapaan sanoen."
• "Äidistään lienee hän jo pienenä kuullut sellaista, ettei hänen mielensä nyt tehnyt kysellä, missä äiti oli."

Lähteet

• Suuri sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.